Välitetyn toiston opas: rakenna kestävä pitkäaikaismuisti

Palauttaminen on vaikuttava aines

Uudelleenlukeminen voi saada väitteen tuntumaan tutulta tekemättä siitä palautettavissa olevaa. Kertauskehotteen tulee vaatia oppijaa tuottamaan vastaus, selittämään suhde, valitsemaan menetelmä tai rekonstruoimaan kaavio ennen ratkaisun näkemistä. Palaute korjaa sitten yrityksen.

Vaikeuden tulee olla tuottavaa eikä musertavaa. Jos oppija ei pääse alkuun, tehtävä voi olla liian laaja, huonosti kirjoitettu tai siitä voi puuttua esitieto. Jaa kehote osiin tai anna vihje ja testaa sitten vihjeetön versio myöhemmin. Kortti, joka aiheuttaa toistuvasti sekaannusta, ei ole automaattisesti arvokas vaikea kortti.

Sovita kertausten ajoitus siihen, kuinka kauan tarvitset tiedon

Kertausten ajoituksen tulisi heijastaa sitä, mitä haluat muistaa ja milloin tarvitset sitä. Tutkimus osoittaa, että oppimiskertojen väliset hyödylliset ajat riippuvat osittain siitä, kuinka kauan tiedon on oltava saatavilla. Tämä ei anna kaikille oppijoille samaa kalenteria: myös nykyisellä ymmärryksellä, itsenäisellä palauttamisella, oppiaineistolla ja harjoittelumahdollisuuksilla on merkitystä. Sekä yhtä pitkät että kasvavat kertausvälit voivat olla hyödyllisiä; yleispätevästi parasta kertauspäivien järjestystä ei ole.

Määräaika ja jatkuva muistaminen ovat eri tavoitteita. Tiettynä päivänä pidettävä koe edellyttää, että tieto on käytettävissä sinä päivänä. Aiheeseen nojaava kurssi tai siitä riippuvainen työ edellyttää, että tieto pysyy käytettävissä myös sen jälkeen. Päätä molemmat: milloin tarvitset tiedon ensimmäisen kerran ja haluatko pitää sen tuoreena tuon päivän jälkeen vai antaa sen levätä.

Pidempi aikajänne ei tarkoita, että ensimmäistä kertausta pitäisi odottaa kauemmin. Uusi tai epävarma aines tarvitsee varhaisen tarkistuksen tavoitteesta riippumatta; se, kuinka kauan tarvitset tiedon, vaikuttaa lähinnä siihen, kuinka kauas toisistaan myöhemmät kertaukset voivat olla, kun palauttaminen on luotettavaa ja ilman apua tapahtuvaa.

• Merkitse muistiin, milloin tarvitset tiedon ensimmäisen kerran ja tarvitsetko sitä sen jälkeen.
• Palaa heikkoon aineistoon ennen määräaikaa riittävän ajoissa, jotta ehdit korjata sen, äläkä vain viimeisellä viikolla.
• Suunnittele tiedolle, jonka haluat säilyttää, satunnaisia tarkistuksia määräajan jälkeen sen sijaan, että lopettaisit.
• Älä oleta, että kasvavat välit voittavat yhtä pitkät; molemmat voivat toimia, kun palauttaminen vaatii ponnistelua ja sitä tarkistetaan.

Käytä välejä vastauksena näyttöön

Yksinkertainen aloitusaikataulu voisi palata uuteen aineistoon yhden päivän, sitten useamman päivän ja sen jälkeen viikon tai kahden kuluttua. Tarkka väli voi kasvaa onnistuneen, avuttoman palauttamisen jälkeen ja sen pitäisi lyhentyä virheen tai epävakaan vastauksen jälkeen. Varmuuden tunne ei sellaisenaan ole todiste: varma vastaus, joka tarvitsi vihjeen tai joka vain tunnistettiin, on edelleen epävakaa. Aikataulu on päätössääntö, ei yleispätevä kalenteri.

Eri aines unohtuu eri tahtia, ja säilytysaikajänne on tärkeä, kuten edellä kuvattiin. Nykyaikaiset ajoittimet arvioivat palautettavuutta kertaushistorian perusteella, mutta niiden tulos riippuu silti rehellisistä arvioista ja hyvin suunnitelluista tehtävistä.

• Kertaa erääntyneet kohteet ennen suuren uuden aineistomäärän lisäämistä.
• Lyhennä seuraavaa väliä virheen, merkittävän vihjeen tai epävarman arvauksen jälkeen.
• Pidennä vähitellen onnistuneen palauttamisen jälkeen vaihtelevissa yhteyksissä.
• Poista käytöstä tai kirjoita uudelleen kortit, jotka testaavat oppimistavoitteeseen liittymätöntä pikkutietoa.

Kirjoita kortit, jotka testaavat yhtä hyödyllistä päätöstä

Vahva kortti on riittävän täsmällinen arvioitavaksi ja riittävän merkityksellinen, jotta sillä on väliä. Sen sijaan että kysyisit kaiken glykolyysistä, kysy, mikä sitouttaa glukoosin glykolyysiin, miksi tuota vaihetta säädellään tai miten ATP-pitoisuudet vaikuttavat nimettyyn entsyymiin. Toisiinsa liittyvät kortit voivat testata verkostoa vaatimatta joka kerta esseetä.

Käytä molempia suuntia varoen. Termin kysyminen määritelmästä ja määritelmän kysyminen termistä voi auttaa sanastossa, mutta käsitteellinen oppiminen tarvitsee myös esimerkkejä, vastakohtia ja soveltamista. Sisällytä kehotteita, jotka kysyvät, milloin sääntö ei päde tai miten muuttunut oletus muuttaa vastausta.

• Pidä kehote yksiselitteisenä ja odotettu näyttö näkyvillä.
• Suosi syy-yhteyttä tai päätössääntöä erillisen lauseen sijaan.
• Sisällytä tiivis selitys, ei pelkkää lopullista vastausta.
• Linkitä kortti käsitteeseen tai esitietoon, jota sen on tarkoitus testata.

Yleispätevää ihanteellista eräkokoa ei ole

Tutkimus tukee välittämistä ja palauttamista, mutta se ei vahvista yhtä täydellistä korttimäärää jokaiselle oppijalle ja aineelle. Käytännön raja on erääntyvä työmäärä, jonka voi käydä huolellisesti läpi kiirehtimättä. Pieni viiden vaativan mekanismikortin erä voi vaatia enemmän ponnistelua kuin kaksikymmentä sanastokorttia.

Robotutorin tulee siksi mitoittaa kertaus ajan, vaikeuden, viimeaikaisen tarkkuuden ja erääntyvien käsitteiden määrän perusteella eikä kiinteän markkinointiluvun mukaan. Kun jono kasvaa, vähennä uusia kortteja ennen kuin ohitat erääntyneitä kertauksia. Jos istunnosta tulee mekaaninen, lopeta ja siirry toiseen muotoon.

• Aloita erällä, joka mahtuu yhteen keskittyneeseen kertausjaksoon.
• Rajoita uusia kortteja, kun erääntyviä kertauksia kertyy.
• Erota vaikeat selittävät kortit nopeista tunnistuskohteista.
• Käytä suorituksen laatua ja virhekuvioita seuraavan erän säätämiseen.

Yhdistä kortit muihin kysymysmuotoihin

Muistikortit ovat tehokkaita palauttamiseen, mutta ne eivät voi palvella jokaista oppimistavoitetta. Lisää pienen korttisarjan jatkoksi yhdistelytehtävä, kun erottelut ovat tärkeitä, lyhyt itse muodostettu vastaus, kun päättely on tärkeää, tai soveltamistehtävä, kun siirtovaikutus on tärkeää. Toisen muodon tulisi testata samaa käsitettä eri näkökulmasta sen sijaan, että vastaus toistettaisiin sanasta sanaan. Uusi muoto on lisätarkistus, ei sellaisenaan todiste siirtovaikutuksesta: siirtovaikutus näkyy, kun oppija soveltaa ideaa tehtävään, jota hän ei ole harjoitellut.

Robotutorin tavallisessa kysymysvirrassa erääntyvät kortit voivat toimia lyhyinä palauttamisen tarkistuspisteinä ennen suurempia kysymyksiä tai niiden välissä. Ohi mennyt kortti tulee ohjata seuraavaa siirtoa, mutta yksi virhe ei saa automaattisesti nollata koko käsitettä. Etsi toistuvaa näyttöä ja erota muistinmenetys käsitteellisestä väärinymmärryksestä.